Oskari ( Ukkokullan nuorimmainen) on ollut kohta viikon ilonamme ja ahkerana apulaisena. Nurmet on ajettuna ja Ukkokullan keväällä kaatamat koivut sisällä navetalla. Noin ahkeralle pojalle voisi keksiä jotain kivaa ja palkitsevaa! Oskari oli alle kolme vuotias kun Ukkokullan kanssa tavattiin ja ruvettiin yhdessä olemaan. Osku oli ensimmäiset 3 vuotta arka minua kohtaan, mutta pikkuhiljaa on löydetty se yhteinen sävel, ja tullaan todella hyvin juttuun. Isin poika Osku on edelleen jos mitä, tykkää touhuta ulkona ja viettää aikaa isän kanssa. Luonteeltaan ovat kumpikin tyypillisiä vesimerkkejä, Osku on rapu ja Ukkokulta skorpioni. Muita perheen aurinkomerkkejä ovat jousimies ( minä ja vanhinpoika) vesimies-tyttö, kaksonen, ja kaksi rapua. Lapsen lapset ovat neitsyt poika ja skorpioni tyttö. Olen aina ollut kiinnostunut astrologiasta, ja se on edelleen lähellä sydäntä. En niinkään ennustus mielessä, vaan ihan luonteen piirteiden osalta. Mutta nyt täytyy mennä, huomenna on työpäivä!

Ukkokultaan on tainnut iskeä autokuume... On tämän päivää kierrellyt pitkin maakuntaa autojen perässä. No, kaipa se sieltä kohta tulee. Pitäisi viimeiset taimet laittaa paikoilleen, kasvihuoneeseen, jonka Ukkokulta eilen viimeisteli! Ihanaa kun saa nyt puuhastella pihalla, ja odottaa satoa, punaisia, pulleita tomaatteja! Paprika tuskin onnistuu, mutta istutan senkin siitä huolimatta.

Pieni pulmakin tuli eteen tänään. Kaupassa ollessa näin kuinka eräs jo valmiiksi juopunut pariskunta varasti kaljaa. Sinne takin sisään upposi ainakin pari keskari pulloa. Mies huomasi minun huomanneen, ja mulkoili alta kulmain. Menin toiselle kassalle ja meinasin kertoa mokomasta, mutta kun se sieltä mulkoili ja oli aika hurjannäköinen, joten jänistin...Nyt harmittaa, mutta jonkinmoinen itsesuojelu vaisto esti kertomasta. Pariskunta oli sen näköinen että oli käytetty muutakin kuin keskikaljaa. No, tuskin sen kaupan talous siihen kaatuu, mutta meikäläisen omatunto kolkuttaa. Olisiko ollut mahdollista, että nämä olisivat käyneet päälle tai ruveneet huutelemaan? Huutelu nyt ei sinänsä haittaa. Kaikkee sitä. En minä yöuniani menetä, mutta...No täytyy jutella vielä Ukkokullan kanssa.

Ostin amppelitomaatin vartavasten uuteen kasvihuoneeseen, olin niin innoissani tullessani kotiin, jes tänään muovitetaan yhdessä tuo kasvihuoneen runko! Ajoin kotipihaan, ja eihän sitä oltu aloitettukaan...Voi että. Minä niin odotan että pääsen puuhaamaan uuteen kasvihuoneeseen! Ukkokullalla on ollut meneillään ihan muuta, mitä minä päässäni kuvettelin, oli käynyt Kaavilla ja hoitanut asioita. Mutta ei tuota kasvihuonetta vieläkään. Voi että harmittaa. No jos vaikka huomenna.... Toivotaan. Saisihan tuo sääkin korjaantua, on aika vilakkaa. Joskus tuntuu ettei asiat mene niin kuin toivoo ja suunnittelee. Sillähän se tuo Ukkokultakin oli niin äkäinen. Mutta huomenna on uusi päivä!

Kävimme Ylämyllyllä rompepäivillä, ja päivähän oli mitä mainioin siihen tarkoitukseen! Tosin sieltä ei tarttunut mukaan kuin tuo vanha pullo. Antiikkineuvoksesta löytyi radio, pieni matkalaukku ja kynttilän jalka. Koru on ihan tusina tavaraa, laitoin sen vain siihen mukaan kun on niin nätti. Vanhoja valokuviakin olisi ollut kaupan, mutta tämä myyjä piti kiskurihintaa, 5€/kpl!!! Jukan antiikista saa edullisemmin, vaikka sekin on kyllä kallis paikka. Unohdin muuten vanhat kuvat tuosta asetelmasta. Ukkokulta lähti vanhimman pojan ja hänen avovaimonsa kanssa vielä uudelleen rompepäiville, mutta mie en jaksanut joten jäin lapsenvahdiksi, tälle toiselle lapsen lapselle, Hannalle. 

 Tästä täytyykin lopetella, taidan napata tytön mukaan ulos, jos vaikka pihasaunaa rikittelisi lämpimäksi!

Hemuli kissan mentyä taivaallisille metsästysmaille, en ole saanut ylipuhuttua ukkokultaani ottamaan uutta kissaa. Haluaisin pienen punaturkkisen tyttökissan, tai värillä ei ole väliä, mutta ei se tuo siippa lämpene, joten ostin kesto kissan joka ei varmasti jää auton alle! Olkoonkin musta, mutta on se kuin aito. Hemuli oli maailman paras kissa, tuli kotiin kun vislasin, saattoi tulla kaukaakin. Ikävä on, edelleen!

                                                               

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie. 

Eino Leino

                                       Tästä se alkaa....

Tästä se alkaa, bloggailu. Olen siis kesäihminen, vaikka nautinkin myös syksyn kirpeistä aamuista ja värien loistosta. Jokaisessa vuodenajassa on oma valonsa ja oma hehkunsa josta nautin. Mutta nyt keskityn ihanaan alku kesään ja kaikkeen ihanaan mitä se tuo tullessaan. Pidän myös runoista ja musiikista joten luulen että tämä blogi täytyy myös niistä. 

 

 

Kevät

Tulen kuoleman varjon maasta.
Tulen iltaan vaaleaan.
Näen mykkänä: vihreä huntu
on tullut ja kietonut maan.
Ja on tuulta ja tuoksua lauhaa,
ja linnunlaulua soi,
- kun omassa rinnassani
sydän kuoleva vaikeroi.
Oi ei! Tämä maa on kaunis!
Tämä on ja pysyy ja jää.
Se, mikä on iskenyt minuun,
ei voi tätä järkyttää.
Tämä heleä, kostea multa,
tämä kirkkaus loppumaton,
se ei välitä, välitä, vaikka
joku sydän murtunut on.

05/1931 Saima Harmaja