Ostin amppelitomaatin vartavasten uuteen kasvihuoneeseen, olin niin innoissani tullessani kotiin, jes tänään muovitetaan yhdessä tuo kasvihuoneen runko! Ajoin kotipihaan, ja eihän sitä oltu aloitettukaan...Voi että. Minä niin odotan että pääsen puuhaamaan uuteen kasvihuoneeseen! Ukkokullalla on ollut meneillään ihan muuta, mitä minä päässäni kuvettelin, oli käynyt Kaavilla ja hoitanut asioita. Mutta ei tuota kasvihuonetta vieläkään. Voi että harmittaa. No jos vaikka huomenna.... Toivotaan. Saisihan tuo sääkin korjaantua, on aika vilakkaa. Joskus tuntuu ettei asiat mene niin kuin toivoo ja suunnittelee. Sillähän se tuo Ukkokultakin oli niin äkäinen. Mutta huomenna on uusi päivä!

Kävimme Ylämyllyllä rompepäivillä, ja päivähän oli mitä mainioin siihen tarkoitukseen! Tosin sieltä ei tarttunut mukaan kuin tuo vanha pullo. Antiikkineuvoksesta löytyi radio, pieni matkalaukku ja kynttilän jalka. Koru on ihan tusina tavaraa, laitoin sen vain siihen mukaan kun on niin nätti. Vanhoja valokuviakin olisi ollut kaupan, mutta tämä myyjä piti kiskurihintaa, 5€/kpl!!! Jukan antiikista saa edullisemmin, vaikka sekin on kyllä kallis paikka. Unohdin muuten vanhat kuvat tuosta asetelmasta. Ukkokulta lähti vanhimman pojan ja hänen avovaimonsa kanssa vielä uudelleen rompepäiville, mutta mie en jaksanut joten jäin lapsenvahdiksi, tälle toiselle lapsen lapselle, Hannalle. 

 Tästä täytyykin lopetella, taidan napata tytön mukaan ulos, jos vaikka pihasaunaa rikittelisi lämpimäksi!

Hemuli kissan mentyä taivaallisille metsästysmaille, en ole saanut ylipuhuttua ukkokultaani ottamaan uutta kissaa. Haluaisin pienen punaturkkisen tyttökissan, tai värillä ei ole väliä, mutta ei se tuo siippa lämpene, joten ostin kesto kissan joka ei varmasti jää auton alle! Olkoonkin musta, mutta on se kuin aito. Hemuli oli maailman paras kissa, tuli kotiin kun vislasin, saattoi tulla kaukaakin. Ikävä on, edelleen!

                                                               

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie. 

Eino Leino

                                       Tästä se alkaa....

Tästä se alkaa, bloggailu. Olen siis kesäihminen, vaikka nautinkin myös syksyn kirpeistä aamuista ja värien loistosta. Jokaisessa vuodenajassa on oma valonsa ja oma hehkunsa josta nautin. Mutta nyt keskityn ihanaan alku kesään ja kaikkeen ihanaan mitä se tuo tullessaan. Pidän myös runoista ja musiikista joten luulen että tämä blogi täytyy myös niistä. 

 

 

Kevät

Tulen kuoleman varjon maasta.
Tulen iltaan vaaleaan.
Näen mykkänä: vihreä huntu
on tullut ja kietonut maan.
Ja on tuulta ja tuoksua lauhaa,
ja linnunlaulua soi,
- kun omassa rinnassani
sydän kuoleva vaikeroi.
Oi ei! Tämä maa on kaunis!
Tämä on ja pysyy ja jää.
Se, mikä on iskenyt minuun,
ei voi tätä järkyttää.
Tämä heleä, kostea multa,
tämä kirkkaus loppumaton,
se ei välitä, välitä, vaikka
joku sydän murtunut on.

05/1931 Saima Harmaja